Pillipiipari

Mokoma · Valu [1999]

Taidoillansa hän hämmentää,

tempuillansa helposti kääntää pään

Pesee sen huolella aivoista

ja kohta huomaat marssivasi samassa tahdissa

Kerää laumaansa kristallit,

tinapaperit'sekä porsliinit

Oikeutta ei ole,

armoa tunneta ei tässä joukossa tummassa

Tummassa, tummassa, alistut!



Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa

Askeleet vihellellen tahdittaa,

hetkessä tuulenkin saa nousemaan

Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa



Äänillänsä hän houkuttaa,

rivistöihin suorittaa kutsuntaa

Katsoo silmiin ja kumartaa,

ketään ei revitä mukaan väkipakolla

Iättömyys on puolellaan,

lihanuijan tavoin kun pehmittää

Saa sinut luottamaan itseensä,

veitsellänsä elämänkaarestasi osansa

Omansa, osan saa!



Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa

Askeleet vihellellen tahdittaa,

hetkessä tuulenkin saa nousemaan

Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa



Hän ottaa kenet vain haluaa

Hän saa kenet vain haluaa

Hän ottaa kenet vain haluaa

Hän saa kenet vain haluaa

Hän ottaa mitä vain haluaa

Hän saa, Hän saa, Hän saa

Hän ottaa kenet vain haluaa

Hän saa



Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa

Askeleet vihellellen tahdittaa,

hetkessä tuulenkin saa nousemaan ja jatkamaan



Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa

Askeleet vihellellen tahdittaa,

hetkessä tuulenkin saa nousemaan

Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa

Pillipiipari

Mokoma's "Pillipiipari" stands as a defining track from the Finnish synth-pop landscape of the late 1990s, appearing on the album *Valu [1999]*. The song exemplifies the genre's characteristic blend of electronic beats and melodic sensibilities that dominated the era. Released during a period of significant activity for the artist, the recording reflects the polished production standards typical of Finnish pop music in the mid-to-late 90s. As part of Mokoma's broader discography, the track contributes to their reputation for crafting catchy, radio-friendly anthems that resonated deeply with audiences across the Nordic region. Its enduring appeal lies in its infectious rhythm and the way it captured the specific cultural mood of its time.