Seitsemän Sinetin Takana

Mokoma · Mokoman 120 Päivää [2001]

Ihmeille pienille tahtoisin taputtaa,

muttei vasen käteni tavoita oikeaa.

Tahtoisin edessänne nöyrästi kumartaa.

Mutta polviestuessani odotan kruunaajaa.

Kultaa ja kunniaa!



Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!



Waaaaaaaaaa!



Maapiiri pullollaan totuuden puhujaa,

jotka auliistii jakavat elämän neuvojaan.

Tavoittaa silmä mykän kyltti kaulassaan.

sanoo totuuden kuulevan hiljaisuudessa,

lähellä sydäntä.



Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!



Waaaaaargh!



Seitsemän sinetin takana viisaus!

Ja viisauden takana on hulluus !

Ja hulluuden takana on kuva!

Ja kuvan takana on Jumala!



Raivoni joka suuntaa haluan osoittaa;

suuttuessani potkaisin suurta katajaa!

Lumikasan alta nousen, suurta vakavaa

puuta katson, näin se minua opettaa.

Saa paha palkkansa!



Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!

Seitsemän sinetin takana viisaus!



Jota en tavoita koskaan!

Seitsemän Sinetin Takana

Mokoma's 'Seitsemän Sinetin Takana' stands as a defining track from the Finnish darkwave and gothic rock scene of the early 2000s. Released on the album 'Mokoman 120 Päivää', the song exemplifies the band's signature atmospheric sound, blending melancholic melodies with heavy, distorted guitars and ethereal vocals. The recording captures the raw emotional intensity characteristic of Mokoma's discography, reflecting the era's fascination with gothic aesthetics and introspective storytelling. As a key component of their broader body of work, the track remains a staple for fans of the genre, showcasing the artist's ability to craft immersive sonic landscapes that resonate with themes of isolation and inner turmoil.